lauantai 30. joulukuuta 2017

Blogivuosi


 Näin vuoden vaihteen häämöttäessä ajattelin tehdä koosteen tämän vuoden suosituimmista jutuista. Ihan hauska itsekin katsoa mikä lukijoita on eniten kiinnostanut, ja toivottavasti onnistun ensi vuonnakin kutkuttamaan teitä jutuillani!

Lukijamäärien perusteella ehdottomasti paras juttu tänä vuonna oli Rio Ohoi! Siinä tutustutin teidät Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevaan sympaattiseen kahvilaan.

Toiseksi ulottui Liikkuvaisen pikkukoiran vaatekaappi, jossa kurkistettiin Taiston vaatevalintoihin ja syksyn uutuuteen. Tuo Pomppa on muuten ollut todella hyvä jokapäiväisessä käytössä, joten suosittelen sitä kyllä kaikille takkia tarvitseville.

Kolmannelle sijalle kipusi Todella erilainen joulu, jossa paneuduin joulunviettoomme Tallinnassa. Matkaan mahtui niin naurua, ruokaähkyä kuin joulutunnelmaakin.

Neljänneksi suosituin oli Lapsen kokoinen aukko, jossa pohdin lapsettomuutta ja puhuin siitä ensi kertaa ääneen. Se oli melko vapauttavaa.

Viidentenä, mutta ei vähäisimpänä tulee Melkein hiukseton. Toukokuussa otin huiman askeleen ja vaihdoin pitkätukkaisesta lyhyeen!

Siltä näyttää blogin vuosi näin lyhykäisyydessään. Miltä haluaisit sen ensi vuonna näyttävän?

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Todella erilainen joulu


Nyt on joulu vietetty ja viimein on aikaa olla uusissa pörröisissä unihousuissa sekä kertoa, että mitä oikein jouluna teimmekään. Lähdimme siis aatonaatto aamuna kohti Tallinnaa ja satuimme tietenkin reissaamaan juuri sen joulumyrskyn aikana. Laiva ei liiemmin heilunut, mutta perillä meitä odottikin varsinainen yllätys. Emme nimittäin olleet varanneet taksia etukäteen, vaan ajattelimme, että laitamme vain tavarat taksiin ja kävelemme parin kilsan päässä sijaitsevalle hotellille. No ihan hyvä idea sinänsä, mutta Tallinnassa oli tuulta 21 metriä sekunnissa ja räntää tuli vaakatasossa. Taksikyyti olisi siis kelvannut meillekin, mutta siellä invataksi pitää varata aina päivää ennen. Hetken aikaa olin valmis viettämään joulun terminaalissa, sen verran kamala se ilma oli. Tavarat saimme kuitenki tila-autolla hotellille, ja me sitten reippailimme raikkaassa joulusäässä. Matkahan ei sinänsä ollut pitkä, mutta sillä hetkellä se tuntui kuin olisi ollut kiipeämässä Mount Everestille. Välillä vain totesimme muutaman voimasanan kera, että on aika kylmä, jonka jälkeen jatkoimme suomalaisella sisulla ja päättäväisyydellä eteenpäin. Voi sitä riemun määrää kun viimeisen kulman takana näkyi hotellimme!




Onnesi perillä odotti aivan täydellinen hotellihuone! Suurin koskaan näkemäni invahuone löytyi siis RadissonBlu Olümpia hotellista ja siitä oli kätevästi välioviovellinen yhteys viereiseen huoneeseen. Huoneemme sijaitsi 26 kerroksisen hotellin neljännessä kerroksessa. Huoneessa olisi mahtinut järjestämään vaikka tanssit ja kylpyhuoneessa toiset. Kerrankin pidin myös huoneen sisustuksesta ja värimaailmakin oli jotenkin todella rauhoittava. Parasta hotellihuoneissa on kuitenkin aina parisänky, kun pääsee nukkumaan ihan lähekkäin, ja sellainen olisi kiva kotonakin, mutta pukemisen ja kääntymisen kannalta parisänky on melkoisen epäkäytännöllinen. Jossain vaiheessa yöllä tuli myös aina niin kuuma, että olisi tehnyt mieli tuupata toinen alas sängyltä, joten ehkä oikeastaan parempi, että kotona ei ole parisänkyä.







Saatuamme kaikki raajat sulatettua hiustenkuivaajan avulla, ei tehnyt enää mieli poistua hotellista. Määränpäähän pääsemisessä oli myös kulunut aikaa suunniteltua kauemmin, joten sen päivän shoppailusuunnitelmatkin siirtyivät eteenpäin. Lisäksi meillä olisi ollut tuolle ensimmäiselle illalle pöytävaraus eräästä ravintolasta, mutta päädyimme tilaamaan ruokaa huonepalvelusta. Se jos mikä oli siinä kohtaa hyvä ratkaisu. Loppuilta kului siis hotellihuoneessa lämmitellen, syöden ja herkutellen, ja myöhemmin kävimme vielä katsastamassa hotellin baarin. 












Aattoaamu nousi Tallinnasssa aurinkoisena, mutta sama tuuli jatkui edelleen. Kävimme syömässä hotelliaamiaisen ja suuntasimme hetkeksi Viru keskukseen shoppailemaan. Löysin ihanan mustan tyllihameen sekä yö- ja alusvaatteita. Shoppailun ja kahvittelun jälkeen taivalsimme vanhaan kaupunkiin, Raatihuoneentorin joulumarkkinoille. Markkinoilla oli paljon erilaisia käsitöitä ja leivonnaisia, sekä yllin kyllin ihanaa joulutunnelmaa.

Tallinnan reissuista kun kuluu aina muutama vuosi, niin siinä välissä aika ehtii kullata muistot. Jotenkin sitä muistelee, että ei ne vanhan kaupungin mukulakivet nyt niin pahoja ole, mutta kyllä ne vain on. Mukulakivet yhdistettynä hyytävän kylmään tuuleen oli ihan paras idea ikinä. Onneksi torilta sai kuitenkin lämmittävää hehkuviiniä, jonka voimalla jaksoi sitten takaisin hotellille. Olimme oikeastaan koko aattopäivän liikenteessä ja illaksi olimme varanneet pöydän joulubuffettiin hotellille. Vatsat täynnä herkkuruokia katselimme huoneessa leffoja pitkälle yöhön ja nautiskelimme vielä vähän suklaata.















Joulupäivänä eli lähtöpäivänä emme tehneet oikeastaan mitään. Silloinkin Tallinna heräsi aurinkoisena, mutta ei niin tuulisena. Otimme aamiaisen huoneeseen ja vietimme mahtavan kiireettömän aamun sängyllä loikoillen. Paluumatkalle saimme invataksin, kun tajusimme varata sen riittävän ajoissa. Illalla kotiin päästyä uni tuli melko nopeasti ja tapaninpäivän vietimme anoppilassa, jossa iloinen pieni hännänheiluttaja oli meitä vastassa. Tämä oli todella erilainen joulu, mutta ahh niin rentouttava! 

perjantai 22. joulukuuta 2017

Jouluvinkki: osa4



Tässä tulee tämän vuoden viimeinen jouluvinkki ja se onkin se ehkä kaikista tärkein - älä stressaa! Jouluna kuuluu olla kivaa, rauhallista ja iloista, joten tee jotain, jolla saat sen toteutettua.

Minä en ole tänä vuonna tehnyt elettäkään joulun eteen. Suurimmat jouluponnisteluni rajoittuvat joulutorttuihin ja punaisiin kynsiin. Viime vuonna taisin tehdä niin paljon, että nyt on kai jonkinlainen jouluburnout. En ole leiponut yhtään limppua tai piparia, en ole tehnyt yhtään purkkia sinappia enkä ottanut yhtäkään jouluvaloa esille. En myöskään aio hankkia joulukuusta ja kaikki punaiset pöytäliinatkin saavat pysyä piirongissa. Me nimittäin lähdemme Tallinnaan! 

Aloin tuossa syksyllä haaveilemaan joulusta New Yorkissa. Elokuvissa kun se on aina niin romanttista valoineen ja lumihiutaleineen. Sitten yhtäkkiä tajusin, että miksi ihmeessä pitäisi lähteä niin kauas. Eiköhän lähempääkin löydy sellaista tunnelmaa ja näin päädyimme jouluun Tallinnassa. Meillä on vielä monta joulua edessä, jotka voimme viettää perheidemme kanssa. Juuri nyt tänä jouluna haluan, että olemme vain kahden ja nautimme hetken elämästä - jossain muualla kuin kotona. 

Huomenna eli aaton aattona otamme tärkeimmät kahden päivän tavarat mukaamme ja suuntamme jouluisalle Viron maalle. Meillä ei ole mitään sen kummempia matkasuunnitelmia, aiomme vain olla rauhassa, syödä hyviä ruokia ja käydä Raatihuoneentorin joulumarkkinoilla. Olemme jo ennakkoon päättäneet ja asennoituneet niin, että ei haittaa vaikka pakkasta olisi 20 astetta ja lunta korviina asti, sillä siinä kohtaa löhöäisimme vain sängyssä, katselisimme elokuvia ja tilaisimme huonepalvelusta ruokaa. Eikö kuulostakin ihanalta joululta? Niin minustakin!

Joten mahtavaa joulua teille kaikille, palaan ensi viikolla matkakertomuksen kera! :)

perjantai 15. joulukuuta 2017

Jouluvinkki: osa3



Tämän päivän jouluvinkki on ehkä enemmän ensi joulua varten, mutta siitä huolimatta ajattelin tämän esitellä. Tein siis yhden joulukalenterin kaverille hyödyntämällä erikokoisia tulitikkuaskeja. Netti oli tulvillaan ideoita ja inspiraatiokuvia, ja yritinkin niistä etsiä vinkkejä. Monet olivat kuitenkin sellaisia seinälle ripustettavia versioita ja minä puolestaan halusin laatikkoon sopivan mallin. Niinpä vain sovittelin askartelukaupan lattialla tulitikkuaskeja sopivan kokoiseen pahvirasiaan ja lopulta löysin yhteen sopivat yksilöt. 

Päällyslaatikko oli valmiiksi kuvioitu, lisäsin vain koristenauhan ja rusetin, jotta se näyttäisi lahjapaketilta. Tulitikkuaskit koristelin punaisilla ja kultaisilla kuvioteipeillä, tarroilla sekä pakettinauhoilla. Kylkeen liimasin aina luukun numeron ja sisään jemmasin kaikkea kivaa. Vaikein osuus tässä olikin löytää kaikkea pientä, joka mahtuu askin sisään. Useamman päivän kohdalla jouduin turvautumaan vain suklaakonvehtiin, mutta joihinkin onnistuin sujauttamaan yllätyksiäkin. Lisäksi laitoin askeihin mukaan pieniä paperilappuja, joissa oli jokin tervehdys tai tehtävä sille päivälle. Tässä kalenterissa on vielä se etu, että sen voi säästää ja täyttää seuraavina jouluina uudestaan, mutta kannattaa myös muistaa vihjata tällaisen paketin saajalle, että paketti tulee avata ennen jouluaattoa... 



keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kolmen sukupolven reseptit



Ajatus siitä, että voin oppia tekemään jonkun ruoan tai leivonnaisen kuten äitini ja mummuni, on hyvin kiehtova. Tästä syystä olen jo monta vuotta kerännyt vanhoja reseptejä ja imenyt kaiken perimätiedon itseeni. Olen penkonut niin äidin kuin mummunkin reseptiarkistoja ja löytänyt sieltä monia lapsuuden makuja. Minua kuitenkin joskus alkoi ärsyttää kaikki erikseen vaeltavat pikku laput, ja sain pelätä, että joku niistä menee vielä hukkaan. Siksi kokosin oman reseptikirjan.

Tähän vihkoon olen kerännyt kolmen sukupolven parhaimmiston - minun, äitini ja hänen äitinsä keittiöaarteet. Olen kirjoittanut reseptit vihkoon yksinkertaisesti ja selkeästi. Kaikki ylimääräiset "kaada taikina kakkuvuokaan" -opastukset olen jättänyt pois, sillä tämä vihkonen ei ole ihan aloittelijoille. Jos tätä aikoo lukea, pitää osata käyttää maalaisjärkeä ja tietää jo aika paljon keittiöelämästä. 

Sisältö on koruton, mutta sitäkin arvokkaampi. Jotkut reseptit ovat niin vanhoja, että mittayksikkönä on desilitran sijasta kahvikuppi. Sivujen alareunaan kirjoitan tarvittaessa erityishuomioita ja yläkulmaan paistoajan sekä -asteen. Nuolet kertovat mikä yhdistetään minkäkin kanssa ja nuolien numerointi kertoo, jos järjestyksellä on väliä. Tämä kirja on minun aarteeni ja toivon, että voin joskus vanhoilla päivilläni antaa sen jollekin suvun resepteistä kiinnostuneelle.