Miellyttävästi vanha

Muistan lapsuudestani vahvasti nämä Hackmanin Sorsakoski haarukat ja veitset. Mummulassani kyseisillä aterimilla on tullut nautittua ateria jos toinenkin, ja nyt kun eteeni tuli lyömätön tilaisuus, niin ostin niitä myös meille. Olen aina erityisesti pitänyt näiden haarukoiden mallista; pitkät ja terävät piikit tekevät syömisestä jotenkin helpompaa. Pidän tietysti muutenkin tämän sarjan muotokielestä, joka henkii miellyttävästi vanhaa hyvää aikaa sekä jonkinlaista maalaisromantiikkaa. Kaiken tämän vuoksi aion varmasti kasvattaa
Sorsakoski -kokoelmaani vielä ruokalusikoillakin. 

Lisäksi tottakai nämä tuovat muistoja mummusta ja niistä kaikista ihanista herkuista. Ja muiston siitä tulikuumasta tiskivedestä, jolla mummu tiskasi ja jonka jälkeen nämä olivat lähes polttavan kuumia kun niitä astiapyyhkeellä kuivailin. Pitihän mummua auttaa. 

Voi mummu, kunpa tietäisit kuinka sinua ikävöin.

Innostuneet istuttajat

Eilen meillä koitti viimein oikeasti kevät, sillä saimme kevätkylvöt tehtyä. Lasitettu parvekkeemme on kasvatuksen kannalta hieman haastava, kun sinne paistaa lähes koko päivän aurinko ja se puolestaan käristää osan kasveista. Kaikista yrityksistä parhaiten on aina menestynyt chili, joka sitä aurinkoa kunnolla vaatii. Ajattelin kuitenkin voittaa auringon ja yrittää viritellä parvekkeen toiseen päätyyn jonkunlaisen verhosysteemin, vaikka se ei välttämättä tule olemaan mikään esteettisyyden huipentuma. Ehkä en kuitenkaan nyt välitä siitä, vaan tahdon vain saada edes jonkinlaista satoa.

Niinpä laitoin hyötykasveja itämään ja odotan, että saan siirtää pikkuruiset taimet ulos. Osan toki istutin jo lopullisiin leposijoihin, kuten yrtit. Sain miehenkin innostumaan istutuspuuhista ja sehän olikin ihan hauskaa yhdessätuumin upottaa sormet multaan.

Uusia tuttavuuksia viljelmissämme on keräsalaatti, lehtikaali sekä kurkku, ja toivottavasti ensi viikon Kevätmessuilta löytyvä ruukkuvadelma. Basilikaa ja tilliä puolestaan on ollut ennenkin ja samettiruusua laitoin ihan vain pitääkseni epämiellyttävät pikku ötökät pois kasveistamme.

Nyt sitten vain odotellaan, että mikä kasvaa ja mikä ei!

Perinteikkäät rakeet

Lapsena äiti laittoi aina pääsiäisrakeita pieneen koriin ja niitä sai sitten yhden karkkipäivän sijasta mussuttaa koko pääsiäisen pyhät. Halusin itsekin laittaa nyt jo rakeita esille vaikkei vielä aivan pääsiäinen olekaan, mutta ne tuovat kivasti vähän väriä ruokapöydälle ja niitä voi siitä aina ohimennen napsia yhden jos toisenkin. Yritin kaupoista etsiä myös vastaavanlaista pientä koria rakeilleni, mutta tuloksettomien etsintöjen jälkeen päädyin jo olemassa olevaan iloiseen emalikulhoon. 

Viikonloppu puolestaan soljui sukkelasti kun serkku teki yllätysvierailun luokseni ja menimmekin sitten yhdessätuumin kirpputoreilemaan. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä ja paikanpäällä heti kun tilaisuus alkoi, sillä muuten olisi sisäänpääsyä joutunut jonottamaan. Serkkuni siinä tokaisikin, että Helsinki lienee ainut paikka missä ihmiset jonottavat päästäkseen kirpputorille - muualla sinne vain kävellään sisään ilman sen suurempaa hämminkiä.

Paikalla oli hyvin ahdasta ja paikkapaikoin hinnat hipoivat pilviä. Niinpä mukaani lähti vain pari pientä maustepurkkia, olen nimittäin melko heikkona kaikenlaisiin purkkeihin. Serkku löysi muutamia vaatteita, mutta täytyy sanoa, että olimme kyllä kumpikin aika helpottuneita päästessämme viimein pois sen ihmismäärän joukosta. 

Tänään laitoinkin sitten taas sormet multaan, mutta siitä lisää huomenna! 

Tapahtumarikkaus

Ulkona paistaa niin ihanasti aurinko ja kaikki se valo tulvii meidänkin olkkariin. Ihan vielä en viitsi pääsiäistipuja ottaa esille, mutta leikkokukkien avustuksella olen saanut väriä arkeen. Tulppaanit ja oksaneilikat vuorottelevat maljakossa ja antavat lupauksen kesän vehreydestä. 

Mutta se varsinainen juttu mitä tulin kertomaan on se, että nythän on tulossa aivan mielettömästi tapahtumia! Ja se luonnollisesti tarkoittaa paljon juttuja täällä blogin puolella. 

Jo nyt heti tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus mennä pyörähtämään Konepaja Brunon iltakirppiksellä, josta itseasiassa kuulin vasta tänään. Innostuin kuitenkin ajatuksesta heti ja aion raahata tuon miehekkeenkin sinne. 

Ensi viikolla pitäisi istuttaa yrttejä ja muita syötäviä parvekkeen kesäkautta ajatellen, ja ajattelinkin kokeilla jotain aivan uutta. Kuulin nimittäin ruukkuvadelmasta, jonka pitäisi olla runsassatoinen ja hyvin parvekkeella viihtyvä. Huhtikuun alussa onkin sopivasti taas Kevätmessut Helsingin Messukeskuksessa, josta toivon tuollaisen ruukkuvadelman taimen löytäväni. 

Kuun vaihteessa mies puolestaan täyttää vuosia ja tarkoituksena olisi pitää pienet illanistujaiset amerikkalaisella teemalla. Mitä kaikkea se pitääkään sisällään, se selvinnee myöhemmin. 

Kaiken tämän lisäksi on tulossa pääsiäinen ja pääsiäisen herkut - rahkapullat ja pasha saavat taas vuoronsa! 

Parasta lähitulevaisuudessa kuitenkin lienee huhtikuulle osuvat keikat. Alkukuusta menen kuuntelemaan Juha Tapion sulosointuja ja loppukuulle osuu odotettu Pariisin Kevät. 

Sanoisin, että tämä kevät vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, vai mitä olet mieltä? Mukaan mahtuu varmasti paljon muutakin, kuten ruokia, ulkoilua ja keväisen luonnon ihmettelyä. Onko sinulla jotain, mistä erityisesti haluaisit kuulla? :)

Tahmean makeaa ja rapean raikasta

Olimme viikonloppuna miehen kanssa syömässä ravintola Yumessa Helsingin keskustassa. Yume tarjoilee aasialaista ruokaa ja tunnelmaa, ja sen innoittamana päädyin kotonakin kokkailemaan aasialaisittain. Söin Yumessa alkuruoaksi mehevät ribsit, ja ne olivat kerrassaan niin hyviä, että vastaavanlaisia oli saatava lisää. Niinpä otin vaikutteita Yumen ribseistä sekä ravintola Farangin karamellipossusta ja pistin tuulemaan. 

Ostin luullista kylkipalaa vähän yli kolme kiloa, sillä niissä on kuitenkin paljon luita ja jo ennen keittämistä leikkasin suuren määrän rasvaa pois. Lisäksi luotin siihen, että näistä tulee järjettömän hyviä, joten ajattelin, että ei kannata kovin pienellä ribsimäärällä lähteä liikenteelle. Keitin niitä eilen illalla mausteissa liemessä useamman tunnin ajan, jonka jälkeen nostin ne jäähtymään ja yöksi jääkaappiin. Lientä tarvitaan vielä myöhemmin, joten sitä kannattaa säästää siivilöitynä ainakin muutama desi. Itse tosin säästin koko liemen ja laitoin pakastimeen, niin siinä voi joskus vaikka uudestaankin keitellä lihaa. 

Haudutusliemeen käytin veden lisäksi ananasmehua, inkivääriä, suolaa, pullon pohjallisen valkoviiniä, korianteria, chiliä, soijaa, osterikastiketta, purjoa, sipulia sekä valkosipulia. Vettä sai lisäillä aina välillä haudutuksen aikana, jotta jokainen possunpala pysyi pinnan alla. Liemestä tuli ihan hyvä, vähän enemmän olisin ehkä kaivannut chilin ja inkiväärin potkua.  

En todellakaan ajatellut, että loppuvalmisteluihin menisi tänään lähes koko päivä. Aloitin ruoanlaiton ajoissa päivällä sillä ajatuksella, että ei mene syöminen sitten taas niin myöhäiseksi, mutta toisin kävi. Saimme ruokaa lopulta puoli yhdeksän maissa illalla, sillä matkaan tuli niin sanotusti mutka. Mutta kyllä, lopulta sain kuin sainkin kaiken tuon tehtyä.

Ribsien lisäksi oli siis tarkoitus tehdä höyrytettyjä sämpylöitä ja pikkelöityjä kasviksia. Possulla ja kasviksilla sai sitten täytettyä mehevät gua bao -sämpylät, sillä ne ovat aikas hyviä. 

Päivällä aloitin kasvisten pikkelöinnistä. Tarkoituksena oli tehdä tahmean ja makean possun kaveriksi jotain rapeaa ja raikasta. Niinpä pilkoin kulhoon tulitikun mallisiksi paloiksi sekä porkkanaa että kurkkua ja aivan pieniksi paloiksi puolikkaan chilin. Lisäsin joukkoon yhden limen mehun ja kattilassa kiehautin etikkaa, sokeria ja vettä. Yksi osa sokeria ja valkoviini- tai riisiviinietikkaa sekä yksi neljäsosa vettä. Kuuma liemi kaadetaan kasvisten päälle, lisätään hieman suolaa ja annetaan maustua vähintään puoli tuntia. Tämä pikapikkelöinti ehti muhia kyllä useammankin tunnin.

Seuraavaksi laitoin sämpylätaikinan nousemaan. Siihen tuli 1,5 desiä maitoa, 4,75 desiä vehnäjauhoja, 2 tl kuivahiivaa, suolaa, sokeria ja ruokalusikallinen öljyä. Helppo taikina, mutta jauhojen määrän kanssa olisin varovainen. Itselläni ainakin taikina tuntui hieman kuivahkolta ja lisäilinkin vaivatessani muutaman ruokalusikallisen vettä. Taikinapalleron annetaan nousta noin tunnin... tai useamman, jos ja kun tilanne niin vaatii.

Tässä välissä ehtii hyvin jo paneutua ribsien jatkotoimenpiteisiin ja tarkoituksenahan oli siis keittää karamellikastike. En ole ikinä ennen tehnyt karamellia ja olin aivan varma, että se palaa pohjaan. Huoli oli täysin turha, sillä pieleen meni kaikki muu ja kaiken tämän keskellä täytyi vielä lähteä hakemaan kaupasta lisää sokeria. Sen jälkeen olikin otettava kuppi kahvia, jotta projektia saattoi jatkaa. Onneksi seuraava erä onnistui, vaikka siinä meinasikin usko loppua. Viimein sokeri kuitenkin karamellisoitui ja kastike saatiin aikaiseksi. 

Pannulle siis laitetaan 400 g sokeria ja desi vettä. Itselläni kävi ensimmäisellä yrittämällä niin, että sokeri pysyi viti valkoisena ja vesi vain haihtui pois. Jäljelle jäi siis paakkuuntunut, paahtumaton sokeri. Seuraavalla otoksella en sekoitellut niin paljoa, ehkä se auttoi tai ehkä oli muuten vain onni matkassa, en tiedä. Kuitenkin karamellia saatiin ja siihen sekoitetaan pari desiä edellispäiväistä possun haudutuslientä. Jäähtyneestä liemestä kannattaa kuoria rasvakerros pois ja jäljelle jäävä osa kiehautetaan kattilassa kaneliripauksen kera. Jäähtynyt liemi lisätään karamelliin, ja siinä vaiheessa käytössä kannattaa olla tarpeeksi iso kattila, sillä seos kuohahtaa helposti vaikkei olisi levylläkään. Ribsejä valellaan kastikkeella usempaan kertaan paiston aikana ja paistamisen jälkeen pinnalle voi ripotella tuoretta korianteria ja chiliä sekä rapeaksi paahdettua sipulia.

Kaiken tämän jälkeen oltiin jo voiton puolella ja kahvin virvoittamana loppu sujuikin kuin leikiten. Sämpylätaikinasta oli helppo pyöräyttää kahdeksan identtistä läpyskää, jotka vain taitettiin kaksin kerroin. Sämpylöitä höyrytettiin höyrytyskattilassa kymmenen minuuttia ja kypsennyksen jälkeen ne sai todella helposti avattua ja täytettyä. 

Kaiken kaikkiaan sanoisin kyllä, että oli tämä vaivan arvoista, vaikka en ehkä ihan joka päivä tähän ryhtyisi. Loppujen lopuksi keittiössä on kuitenkin kiva puuhailla ja lopputulos kun on tällainen, niin teen sitä ihan mielelläni. 

Emalirakkaus

Kirpputorit ovat kivoja paikkoja, ja hyllyjen uumenissa piilevät vanhat astiat miellyttävät kovasti silmääni. Usein tulee niillä itsekin kierreltyä, mutta tämän kertainen löytö on kyllä täysin äidin ansiota. Olen jo pitkään himoinnut äidin keittiöstä löytyvää keltaista emalikattilaa ja arvatkaapa mitä - nyt minulla on täysin samanlainen! Pinnoitekin on sen verran hyvässä kunnossa, että kattila on aivan käyttökelpoinen. Aivan mahtavaa! Nyt ei enää tarvitse haaveilla äidin kattilasta. 

Pyöräytin tietenkin kattilassani heti pikaisen sienipastan, ja aivan kuin se olisi maistunut tavallistakin paremmalta.

Ääretön arki

 Kai se joskus on uskottava, että ei se ihmeiden aika ole ohitse. Toissapäivänä nimittäin kysyin tuolta toiselta puolikkaalta ruokatoiveita tälle viikolle ja sain hämmästyttäviä vastauksia. Odotin jotain superhyper lihapataa, jonka valmistukseen kuluu koko päivä, tai sitten jotai wokkia tai sen suuntaista. En siis todellakaan odottanut kuulevani puhetta makkarakastikkeesta ja tonnikalapihveistä. Siis toiveena olikin aivan tavallisia arkiruokaa.

Niinpä toteutin armaani toiveen, ja pyöräytin näitä loisteliaita tonnikalapihvejä muusin ja kermaviilikastikkeen kera. Helppoutensa vuoksi tämä on erittäin hyvä arkiruokavinkki, josta kannattaa ottaa nyt onkeensa. Itsestä ainakin tuntuu, että purkkitonnikala on vähän haastava pala arjen palapelissä. Useimmiten siitä vääntää vain pikaisen pastan peston kera, mutta voin kertoa, että tämä on tuhat kertaa parempaa. Ja äärettömän helppoa.

Laitat vain kuoritut perunat kiehumaan ja sillä välin loihdit pöytään pikaisen salaatin sekä kastikkeen pihveille. Kermaviiliä, etikkaa, tilliä, sokeria ja suolaa. Kokeilet perunoita ja toteat, että ne saavat olla vielä hetken, joten sinulla on hyvin aikaa pyöräyttää pihvitaikina valmiiksi. Laitat kulhoon kermaviilin ja kolme, neljä kananmunaa. Muutaman munan rikottuasi voit todeta yhden niistä olleen pilalla ja homma alkaakin alusta. Jääkaapissa onneksi on kermaa, niin hätä ei ole tämän näköinen. Munien jälkeen lisäät korppujauhoja niin, ettei seos pienen turpoamisen jälkeen ole enää liian löysää. Lisäät taikinaan tilliä, suolaa, sitruunanmehua ja sitruunapippuria tai mustapippuria sekä tietysti ne neljä purkkia tonnikalaa. Sekoitat tasaiseksi ja huomaat, että kas vain, perunat ovatkin kypsiä ja saat paistinpannun suoraan levylle. Laitat tonnikalapihvit paistumaan voin kera ja survot niiden paistuessa muusin valmiiksi. Kohta jo huomaatkin, että näppärä ateria on valmistunut kuin itsestään!

Kesä - eikä mitään tekemistä?

Kesä kolkuttelee kohta jo ovella, ja ajattelinkin nyt tehdä vähän tällaista kesän haavelistaa. En todellakaan ole mikään kesäihminen, vaan itseasiassa odotan nyt jo syksyä, mutta kai se on pakko myöntää, että kesälläkin on puolensa. Silloin on aina niin paljon mahdollisuuksia, tapahtumia ja menovinkkejä, että oksat pois. Oikeastaan välillä tuntuu, ettei yksi kesä riitä kaiken toteuttamiseen. Siitä huolimatta kannattaa haaveilla ja suunnitella!

Mitä siis oikein haluaisin tulevalta kesältä. No, tahtoisin ainakin grillata, grillata ja grillata. Mahdollisimman usein, sillä se on ehkä parasta kesässä. Kavereiden kesken tai ihan kahdestaan. Pelkkää makkaraa tai koko paletti; perunaa, pihvejä, vartaita, pekonisieniä... miten päin vain, niin se on PA - RAS - TA. Kuinka kätevä olisikaan oma takapiha ja oma grilli!

Haluan myös käyttää paljon kesämekkoja. Viime kesänä se jotenkin jäi, kun olo oli koko ajan niin plaah... Tuntui, että mekot eivät näyttäneet hyvältä. Nyt kuitenkin kaipaan jo mekkojani ja odotan, että saisin pukea jokaisen niistä ylleni. Sen pinkin tai oranssin, pitkän tai lyhyen, kukallisen tai kukattoman. Ja kaikki niiden pareiksi sopivat kengät!

Haluaisin tehdä paljon erilaisia retkiä, sillä retket kuuluvat kesään. Tahdon käydä uudestaan Nuuksiossa, matkustaa junalla jonnekin ja tietysti reissata ainoaan oikeaan kesäpaikkaan, kotiin. Tahdon käydä ilahduttamassa papaa useasti, poimia taas äidin kanssa mustikoita ja ottaa paljon valokuvia. Myös päivän mittainen reissu junalla jonnekin mukavaan kesäkaupunkiin on ehdottamasti listallani! Lisäksi tahtoisin käydä Tallinnassa tai Tukholmassa pyörähtämässä, ja mietinkin, että saisinkohan äidin tänä kesänä puhuttua ympäri...

Listalta löytyy tottakai myös kesän herkut, mauat ja tuoksut. Raparperia, uusia perunoita, marjoja... Kesällä on ihanaa käydä torilta tai kaupasta hakemassa tuoreita raaka-aineita ja kokata niistä. Monenlaisia piknikkejä pitää tietysti järjestää, niin pienen pieniä kuin suuren suuriakin. Ja nehän ovat ihan eri asia kuin grillihetket.

Tahtoisin myös nähdä ja kokea monta auringonlaskua, ja miksei muutaman nousunkin. Kesäyöt ovat jotenkin niin ihastuttavia, lämpöisiä ja jokseenkin romanttisia. Lisäksi joillakin festareilla olisi kiva käydä ja kesän ehdoton juttu on jäätelökioskit.

Tahdon myös rakastaa ja olla rakastettu. Kokea kaikkea uutta ihanan mieheni kanssa. Haluan nauraa ja iloita, olla onnellinen ja kiireetön. Elää hetkessä, löytää merkityksiä ja olla olemassa - itselleni ja muille.